Kuukausittainen visiitti taas :) Oikeasti nyt on ollut aika kiireistä, vanha ja iso koivu pihasta kaadettiin tossa viimekuussa ja onhan ton lumen kanssa saanut aikatavalla puuhata tänä talvena. Koivusta tuleekin muutaman vuoden polttopuut, mutta ei se ihan niin helpolla päästä mitä ajattelin. Ja tuskaa ei vähennä se, että kuitenkin pikku perfektionisti sieltä jostain kuiskii ja ruoskii pihan siivoukseen. On nimittäin käsittämättömän paljon roskaa ja silppuja ja purua pihassa. Ja koirat on paskonnu sinne sekaan, niin että kivahan siellä on siivota.

Ja "isäntäkokelaskin" on tossa tontilla näyttäytyny, eikä sitäkään voi aivan huomiotta jättää...Kyläläisille uutta puheenaihetta! Jo ne uteli että uus koiranhoitajako se siellä vai mikä? Ja ennen kun kerkesin ajatella oli paikallisessa kahvilassa jo tätä vallan yhdessä mietitty ja selitystä etsitty. Eiköhän ne ole löytäny, on ne niin keksiliäitä. Onhan se hurja paikka kun nyt ovat ehkä tottuneet että mä asun tässä. Niin nyt sitten tämäkin vielä.

Notta muuten on oltu aika rauhassa, mitä nyt nää tavalliset valitukset kun joku torvi päästää sen puudelin merkkaamaan porttia. Valkoinen portti on keltavalkoinen tätänykyään. Ja ne kylän penikat, taitaa olla kaukalosta jää sulanu, kun taas ovat ilmestyneet tännepäin. En mä ton ikäsenä saanu lähteä edes pihalta, naapurin kanssa leikittiin käpylehmillä ja tapettiin leppäkerttuja että saatiin pitää hautajaiset. Tosin meillä oli oma koira, mutta ei sitä saanu kiusata. Kerran kaadoin vahingossa banaanijugurtin sen päälle ja selkäsaunan pelossa yritin pestä niitä pois. Lopputulos oli koko koiran pituudelta levitetty ja nahkaan asti hangattu jugurtti. Ja vihanen isä. Ja naapurilla oli niin vihanen sakemanni ettei siellä paljon uskaltanu ääntään korottaa, äitiä se muistaakseni purikin. Ylipäätänsä ei kiusattu juuri ketään. Johtuuko se siitä ettei oltu poikia? Vai siitä että vanhemmat oli semmoset ohjeet antanu? Tiedänpä miten omani kasvatan.

Koht on kesä ja alkaa täälläkin taas tapahtua!! jipii!