Ja taas jäi muutaman kuukauden päivitykset vähän väliin. Tapahtunut sillä välin: isäntäehdokas sai paikan! Ehdokkaasta tuli siis isäntä. Jo tais olla aikakin ;)

Kesä meni,oli lämmintä ja muuta en muistakkaan. Meidän kissa, alias perkele, kävi leikattavana ja odotettavissa on että se muuttuu aivan tavalliseksi kissaksi, joka ei yritä tappaa ihmisiä. Ainakin hyvät merkit on ilmassa, eihän nyt perusluonteeltaan päättäväinen (näin ,koska taidan toisinaan itsekin olla aika "päättäväinen") muutu tostanoin toiseksi, mutta kyllä nyt jo uskaltaa luottaa siihen, ettei se revi aivoja nenän kautta ulos, jos ohi kävelee. Jos uskaltaa. No pientä hilpeyttä herätti se lampunvarjostimen kanssa kulkeva kissa, ihan vaan siksi ,että oikeasti se otti vastaan viestejä tuonpuoleisesta. Jostain syystä etenkin villasukkien kanssa lähikontaktit tuntu olevan merkityksellisiä. Kaulurin kanssa siis piti lattialla olevaa sukkaa tuijottaa niin että koko sukka oli kaulurissa ja sitten siinä asennossa piti pysyä useita minuutteja. Tai, jos sukka oli jalassa niin sitten siinä. Nyt on kivaa kun sai kaulurin pois, ja viestien vastaanototkin loppui. Onneksi. Ja nythän me odotellaan että päästäisiin ULOS!

Tavallisten sattumien piiriin kuulunee se,että auto levisi. Lopullisesti. Ja niin meidän perheeseen tuli uusi auto. Se on kamalan mukava! Ja myös on mukava ajaa sateella, niin ettei auto ole vettä täynnä niinkuin edeltäjänsä. Ja ikkunat pysyy auki ,ettei tartte moottoritiellä välillä pyyhkiä sisäpuolia, että näkisi ulos. Eikä tarvitse pelätä kylmä rinki rectumin ympärillä, että koirat putoaa takakontin mukana tielle. 

Ja saatiinhan me uudet rajanaapurit. No kaikella on varmasti puolensa, itse ikävöin vanhoja naapureita niin, etten vielä keksi miksi uudet on kivoja.  Eikä tilannetta helpota se että joskus öisin niiden liiteristä kuuluu meteliä. Mun mielikuvituksella ei ole varaa ajatella mitä siellä "pilkotaan", tuskin ainakaan mitään päivänvalon kestävää.

Näihin tunnelmiin.