Helou!

Arvatkaas mitä!? Pääsin aloittamaan rakkaan vanhan harrastukseni taas! Siis hevostelun. Ihan mahtavaa! No ei ihan aina, koska, jos jotain on mitä ei voi sattua, se todennäkösesti sattuu. Kävin eka kerran sitten siellä uudella tallilla ja kokeilin siinä tietenkin ratsastusta. Pitäähän sitä tietää mihin sitoutuu, niinkun autokin niin pitäähän hevonenkin koeajaa. Niiden kanssa on niin, että toiset tykkää toisenlaisista ja toiset toisenlaisista. No hevoset oli ja on oikein mukavia, mutta koeajolla kävi juur niin, eli ratsastushousuista hajosi ihan huomaamatta vetskari. Ja vetskarista lähti irti sellanen pirun terävä metallipala joka teki järkyn haavan arvaattekaiminne. 

No siitä selvittiin, mutta jos joku sitä kohtaloa ohjailee ja sattumuksia jakaa niin nyt mä toivoisin että sattuisi nyt jotain muuta, tai oikeestaan jonnekki muualle. Vaikka olisi sitten silmä mustana tai jotain.

Muutoin, naamiaisista selvittiin. Rauhallisesti menivät ja koirat ja kissakin ja vieraatkin säilyi haavoittumattomina. Kukaan ei ole muuten viikkoihin kiusannu meitä, no lumiauramies alottaa kohta....että jopa voisi sanoa, että nyt on hiukan tylsää kun ei voi stressata mistään itseään raivon partaalle. Talvi on tullut ja keskustelu siitä kenen mittarissa oli aamulla eniten miinusta, lähtikö auto käyntiin ja oliko tie liukas voidaan hyvällä omallatunnolla käynnistää. Onneksi on toivoa, että tänä talvena en jää tielle (auton takia, suuren suuni takia saatan joutua joskun kävelemään loppumatkan), eikä putket jäädy, eikä paskakaivokaan. Ja se rittää.

Jäädään odottelemaan pukkia, ei ole montaa aamua enää!