No joo. Onhan ollut taas. Eli Rehikseltä löytyi semmonen tositosi harvinainen ihosairaus, samaa kastia kun lupus,mut vielä harvinaisempi. Lääkitys oltais aloitettu, mutta tytöllä katkesi ristide ja se joutu leikkuupöydälle. Tästä nyt ollaan toipumassa hitaasti ja ei niin rauhallisesti. Arvatkaas mitä mieltä Nellu on siitä, että nyt kolmen viikon lepäilyn jälkeen vielä pitää remmilenkkejä jatkaa ainakin puoltoista kuukautta, aina vähän viikottain lisäten lenkin pituutta. No ei ole samaa mieltä, ihan liitoksistaan ratkeamaisillaan. Ja nokanpäähän paikallisesti kortisonit toistaiseksi ja tassut ja sormet ja kaikki varpaat ristissä vaan toivotaan ettei mene pahaksi.

No sitten pappahan myös tässä järjesti sydämentykytyksiä, oireili tosi oudosti,peruutteli ja väisteli näkymättömiä, eikä siin muu auttanut kun viedä tutkittavaksi. Vanhalla herralla oli murtunu etuhampaat ja ne sitten samalla nukutuksella otettiin pois. Ei ole enää etuhampia, mutta mitäpä niillä? Palasi onneksi omaksi itsekseen jo heti seuraavana päivänä.

Muutettiin viimekuun lopussa takasin kotiin, remontin keskelle ja kyllä siinä viimeset päivät ennen muuttoa ihan selkänahasta otettiin. Ihan ehdottomasti elämäni kauheimpia päiviä. Nyt asutaan siellä kipsilevyjen ja suojapahvin ja kaiken romun keskellä, mutta ollaanpahan kotosalla ja mökki pitää lämpimän! Saattaa olla että joulua päästään juhlimaan,paitsi töissä, niin yläkerrassa ;)

Myyjät on nyt keksiny, että koko homejudanssi on mun aiheuttamaa. Että sen jälkeen kun rakenteita on avattu niin ne ykskaks homehtunut ja villat kastunut sen jälkeen kun ne on poistettu ja hirret lahonnu muutamassa viikossa. Nyt ne on myös sitllä kannalla että ovatkin tienneet lahovaurioista ja tähän asti ne on kieltäny tälläisen. Toisille sitä on luoja luonu sellaisen valehtelemisen lahjan josta ei voi olla kovin kateellinen. Mitä tuohon sanois, kattellaan. Aika paksua pajunköyttä suoltavat. Näihin tunnelmiin siis.