Siis vuosi menny. Kävipäs se äkkiä. Meillähän täällä on ihan rauhan maassa, ainakin näin nimellisesti. Esittelen kohta meidän uuden perheenjäsenen. Sitä ei voi ohittaa huomiotta, ei puheissa, eikä muuallakaan. Myöskään tämä mimmi ei jää keltään huomaamatta varmaan kilsan säteellä, koska se on niin Rehumäen Ruutipussi. Eli vanhan rouvan Rehumäen Leenan , eli Nellun, eli muhevaisen manttelinperijä. Siis mikäli muhevaisesta aika joskus jättää. 

Nelluhan se porskuttaa, niinkun mitään ei koskaan  olisi ollutkaan. Keväällä 2014, eli melkein kaksi vuotta sitten se sai kumminkin muutaman hassun kuukauden aikaa olla. Ja jokaisesta päivästä olen kiitollinen tämän kaverin kanssa. Siitä huokuu ikiaikainen viisaus ja varmuus, ja jos koirasta voi sanoa, niin tämä ON mun sielussa osana, mun ajatus ja mun teot. 

Tässä mun mimmi ja mummi:

 

Sinä samana keväänä 2014 myös aloin etsimään sellaista koiraa, jolle Nellu vois opettaa vanhan Niksun oppeja. Pitkän harkinnan ja etsinnän jälkeen, tutustuttuani tarkemmin myös kotimaan saksanpaimenkoirien jalostustyöhön ja kasvattajatarjontaan päätin tarjota kodin semiteini-ikään ehtineelle koiskalle. Näitäkin oli tarjokkaana melko liuta ja se, että sieltä valikoitui juuri tämä, on silkkaa hyvää tuuria! 

Lähdimme sähköpostikeskustelujen ja muutaman valokuvan nähtyäni Virroille ihmisluottoystäväni, Nellun ja munakarvamiehen kanssa. Jännitti aivan pirusti. Matka oli pitkä ja vastassa siis mitä tahansa. Ruutilainen oli siihen mennessä, noin vuoden ikään, kiertänyt jo kuusi kotia ja asusti siis koirahoitolassa metsän keskellä reilusti kolmatta kuukautta. Meillä oli tarkoitus sen iltapäivän aikana tehdä meistä kaikista lauma. Mulla oli selvä visio kaikesta. Ja itseni, sekä koko seurakunnan ihmeeksi se onnistui. Paikallinen ravirata tarjosi hyvät puitteet ja siinä vierähti tietysti useampi tunti ja valui vielä useampia hikikarpaloita, mutta lauma tuli ja se on kestänyt samassa järjestyksessä ja kokoonpanossa tähän päivään asti.

Koira oli sanomatta arveluttavassa kunnossa, likainen, takkuinen, rokottamaton ja jäänyt ilman ihmiskontakteja ja koulutusta. Heti onneksi pystyi näkemään, että pää on aika ok. Ja niin alkoi Ruutimuksen uusi elämä ja matka elämänsä viimeiseen kotiin.