Pitkästä aikaa täällä. No joka kerta kun olen kirjotellu, oon aatellu, että nyt mä kirjotan useammin. Ainakin kerran viikkoon. Joo.
Kerran puoleen vuoteen. No jos mä nyt alkasin.
Ensin koirakuulumiset, tottakai. Vanhan rouvan lonkkavaivasta selvittiin ja heti perään se loukkasi takapolvensa. Onneksi oltiin jo valmiiksi aloitettu ne laserhoidot, niin siinä samalla hoitui polvikin. Onneksi ei sen vakavampaa, kun oli vähän vääntynyt kait jossain touhuissa ja parani levolla, lääkkeillä ja laserilla. Laserhoidosta sen verran, että siitä oli kyllä apua. Ei se koirasta tervettä tehnyt, mutta paransi sen oloa ja nosti vireystilaa, lisäsi liikkuvuutta. Sillä alotettiin myös nyt Neurontin pysyvästi. Käytiin kokeilemassa myös vesiterapiaa, joka ei ollut Nellun juttu. Oli vähän liian rankkaa mummulle, joten pysytään ihan uimahommissa ja näin kesäaikaan kahlaillaan tietysti se minkä jaksetaan. Nyt muutaman kuukauden kuntoutuksen jälkeen on vointi palannut melkein samoihin, mutta ikä alkaa painaa selvästi. Lenkkejä jouduttu vähän lyhentämään ja vauhtia hiljentämään.
Mutta Ruutin kanssa ei. No koska tää mun keräilyerä on mitä on, niin arvatappa saattoi, ettei tämäkään tervettä päivää näe. Sillä todettiin atopia. Ihan kiva. Reagoi iholla ja vatsalla. Hirmuisen herkkähän se on muutenkin, ja tämä ei helpota ollenkaan. Ruuti oli kevättalvella puoliksi kalju, ennen kun hoito rupesi puremaan ja nyt tilanne melko hyvä ihon kanssa. Sillä oireilu on aika vaihtelevaa ja kausittaista. Viimeviikolla yhtenä yönä alko oksentaa rajusti, ja se yrjös ja yrjös ja yrjös, sisuksensa ympäri. Aamu kuudelta alko jo tulla verta ja minä sitten jo soittelemaan lääkäriaikaa. Päästiin heti aamusta ja koira pääsi nesteytykseen ja sai lääkkeitä, ja voi hyvä tavaton kun me oltiin oltiin poikki, kun istuttiin klinikan lattialla patjalla. Molemmat valvonut reilusti yli vuorokauden ja toinen vielä tosi kipeänä. Mitään sen suurempaa, kun pientä kuivumista ja tulehduksen merkkejä ei löytynyt ja lääkäri meinasi, että atopia on syypää. Reagoi johonkin stressiin näin, onko ollut tapahtuma vai joku allegia?? Kuka tietää. No tavattiin edellispäivä eräs tuttu, josta Ruuti ei kauheasti pidä ja en juuri minäkään, ja sen kanssa oli aivan mitätön "välikohtaus", jota ei kumpikaan noteerattu sen tapahtuessa (paitsi mun päästä meinasi verisuoni katketa, ja silti taisin onnistua saamaan naamalle jonkun hymyntapaisen krampin). No olipa se tai joku muu, niin herkkä on, kovin herkkä. Nyt ollaan sitten sairaslomalaisena, huomenna päästään lenkille taas. Ruutiainen on ruvennut juoksemaan aika hyvin nyt, pidettiin pitkä tauko viimekirjotuksen jälkeen. Ja mäkin on vihdoin kaventunut sellaisiin mittoihin, ettei tarvii pekkaniskaa kaatuessa apuun :).
Että puuhaa on riittäny. Meidän perheen sivutoimisto on klinikan odotushuoneessa. Ja Ruutin atopia tarkottaa sitä, että sen ruoka vaihtui pysyvästi erikoisruokaan ja meillä siivotaan nykysin aika helvetisti. Pitäs olla pölytöntä. Pesukone huutaa tuskissaan joka päivä. Ja myöskin hooveri hehkuu mun kanssa punasena.
Ja tähän kirsikaksi paskakakun päälle, meinaa vyöryä niskaan neljänkympin suurkriisi. Onneksi olen urani huipulla, joten siitä ei tarvii huolehtia, mutta kaikki muut harmaat hiukset ja ylimääräset ihokarvat. Keski-ikä, puolet takana ja puolet edessä. Sukua kutsuttu paikalle ihmettelemään vanhenemista, seuraavat juhlat pidetääkin siellä kirkkomaalla multaa sieraimet täynnä. Kohta taitaa lähteä tämä juttu hanskasta, joten päätän tähän. Ensi kerralla lisää.
