Juu, ihmisillä on käsitys, että blogia päivitetään tiuhaan ;) ei meillä, johtuu joko siitä että täällä Hämeen puolella ei hosuta, tai sitten meillä maalaisilla on niin kiire. Päättäkää itse.

 

Mutta ennenkun päästään asiaan, niin tuntemattomille tiedoksi, että täällä asuu Anderssonin lisäksi pari muutakin varsin merkittävää eläjää.  Arkihan sujuu (tai oikeastaan ei suju) kolmen karvajalan vastuullisena yksinhuoltajana. Sanottakoon, ettei tylsää juuri ole ollut, eikä kovin halpaa.

 

Vanha Herra, talon aivot, on kymmenen ylittänyt harmaaleuka, jonka kanssa elämä on ollut helppoa. Terveyttä ja iloa on kaveri olemassaolollaan minun elämään tuonut, loistava ystävä, jonka kanssa on selvitty monesta kiirastulesta ihan kaksin. Onpa ollut tilanne, jossa koko omaisuuteni käsitti vain kyseisen luppakorvan ja polkupyörän pumpun. Kun sellaiseen joutuu, voi ymmärtää tämän karvakorvan mittaamattoman arvon.

 

Sitten, kovan onnen koiralapseni, Rehumäki alias Muhevainen alias äitin pikku paska. Koira, jolla on kolme kertaa kalliimmat hampaat kuin meidän auto. Koira jonka tähän astiseen eloon on riitänyt käänteitä ja ylämäkiä enemmän kuin monen mummon elämiin yhteensä. Ainakin jos kysytään meidän kylän mummojen elämistä. Niin notta joku voisi ajatella, että sillä rahalla mikä tähän kaveriin on sijotettu, olisin jo tehnyt kylppäriremontin tai ostanut maastoauton. Mutta asiat tärkeysjärjestykseen, mitä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen? Lämpimän kakan hajuisen nuolaisun päivittäin, unikavereitä sängyntäydeltä ja kaverin sienimetsään! Helppoa! Uudet tavarat ei sydäntä lämmitä, eikä lohduta, eikä kyllä nauratakkaan, jos ei itketä sen enempää rikki mennessään. Päinvastoin kun nämä rakkaat lemmikkielukkani joista on rikkautta joka lähtöön. Ja sitä riittää jaettavaksi muillekkin.

 

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä täytynee mainita perheen hiirikuningatar. Urhea pieni kissa joka ainakin koirien sydämet on sulattanut. Hiiriä metsästää kuitenkin saunan alla asuva lumikko, koska kissalle iski epilepsia, joka laittaa kouristamaan aina kun tilanne menee liian jännäksi. Kissan jännähän tarkoittaa sitä, että jostain kuuluu auton ääni tai jossain liikkuu joku vaikkei liikukkaan.  Moni laittais kissankin vaihtoon, mutta ihan hyvä kissa se on. Ja pelottava, ketkä ei usko, yrittäkääs pestä kissa lavuaarissa neliön kokosessa veskissä. Meillähän muutenkin kissa määrää kotiintuloajoista ja ulkona olo ajoista ja rangaistus on kaamea: pissakosto.

 

Taloon kuuluu tietenkin lukuisia kutsumattomia vieraita, ampiaiset jotka lentomatkallaan eksyivät viimekeväänä savupiippuun ja siitähän tuli mittava Raid operaatio, tai naakkayhdyskunta jotka ovat asuttaneet naapurin autiotalon piippuineen. Joka keväthän täytyy yrittää myös meidän piippuun pesää tekemään. Kylän kissat joita sillointällöin näkee meidän pihakoivuissa naukumassa. Ja tietenkin rakkaat ja niin korvaamattoman kallisarvoiset (luetaan pärjäisin ilmankin) Kylän Alkuasukkaat, eli syntyjään täkäläiset, joista sitten myöhemmin lisää.