Aamulenkin saalis :)

Voi kun pääsis eläkkeelle, niin voisi täyspäiväsesti ruveta kirjottamaan heippalappuja ja keskittyä siihen, miten älyttömästi vieraiden ihmisten tekemiset äRRRsyttää.  Oudointa tässä on se, että tämä löyty eilen aamulla tuolta kilsan päästä, ja illalla se olikin meidän postilaatikolla. 

Tässä siis satukoira, setämies. Ihan maailman suloisin tyyppi! Tilanne vähän parempaa päin, koska saatiin nukuttua jo viimeyönä. Teippiä on munissa edelleen. Kävin illalla saunassa ja lähtiessäni ajattelin, että kaikki pysyy liikkumatta paikallaan sen aikaa. Koska kaulurin kanssa ei voinut ollenkaan liikahtaa, ja yllätys olikin suurensuuri kun palattuani löysinkin setämiehen Nellun vierestä makaamasta. Niin se lauma toimii. 

Muutenhan mä olenkin tässä oman koirani panttivankina.