Palataanpas ajassa vähän taaksepäin.

Helmikuun 2012 ja tammikuun 2014 väliin on mahtunut vähän yhtä ja toista, kuten arvata saattaa. Mullahan oli ja tavallaan on edelleen menossa se hometalkoisiin liittyvä käräjöinti. Koti on jotakuinkin puoliremontoitu, eli yläkerta on hieno ja uusi ja alakerta vielä remontoimatta. Talo on kumminkin asuttava ja sai uudestaan sen kodin merkityksen minkä jo meinasi menettää tässä kaiken taistelun keskellä. Myyjät ovat edelleenkin siinä kannassa, että heidän salailualla tai rakennusvirheillä ei ole tekemistä asioiden kanssa. Asia on nyt käräjäoikeuden käsiteltävänä, aika näyttää miten käy. Rahallinen vaatimus ei ole päätähuimaava, ja ihmettelen suuresti vallitsevaa "ihmisten" moraalikäsitystä oikeasta ja väärästä toiminasta toisia kohtaan.

Kuuluu samaan kategoriaan exmieheni kanssa, joka muutama päivä sitten edelleen oli siinä uskossa että hänen toimintansa kestää tarkastelua, eikä hänellä ole osaa, eikä arpaa ongelmiin. Eli hänen perusoikeutensa olisi ollut olla välittämästä yhteisistä velvollisuuksista, parisuhteen hoitamisesta, ongelmien selvittämisestä. Hän kertoi, että otti syyn niskoilleen vain, koska halusi välttää konfliktin. Mitään syytä hänen toiminnassa ei ole ollut.

Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, hän selkäni takana hankki asunnon, hoiti kaiken valmiiksi ja ilmottamatta mistään vaan tosiaan haki tavaransa ja lähti. Jätti jälleen kerren kaiken sopimatta ja hoitamatta, poistui vaan paikalta. Pakkaili tavaransa hymyillen leveästi. 

Vaikka mä haluaisin, en voi deletoida näitä muistista. Jotenka ottanen opikseni. Tässä välissä on lähinnä täytynyt yrittää vaan pysyä jotenkin tässä kyydissä, pitää vaan kovemmin laidoista kiinni, ettei putoa. Exästä ei ole ollut aikuista ihmistä tukemaan tiukkoina hetkinä. Ja voin kertoa, että isojen menetysten jälkeen olisin ollut enemmän kuin kiitollinen, jos olisin valinnut rinnalleni aikuisen ihmisen. 

Vaikka oma terveys on ollut vaakalaudalla, on kaikista kipeintä tehnyt luopua mun parhaasta ja suurimmasta ystävästä, jonka turkki oli joinain aikoina ainut mihin sai tukeutua ja itkunsa itkeä. Koskaan se ei pois käskenyt, eikä arvostellut, aina oli siinä ja aina on sydämessä. Unissa ja taivaassa tavataan, tiedät, että olet joka hetki ajatuksissa