Jumaliste!

Mä vihaan meidän auramiestä. Ja sillä taitaa olla kotona vaikeeta. Ensinnäkin, mun mielestä tätä lunta alkaa jo kohta olla aivan yllin kyllin ja vähän liikaakin. Toisekseen auramies on kait samaa mieltä. Ei riitä että se vaanii ja odottaa että meidän lumityöt on tehty, vaan sitten sen pitää ajaa sillä pirun aurallaan niin kovaa tosta että lumet lentää jopa meidän pihalle! Roskis kaatuu tienvierestä ja sellasia valtavia jääpaakkuja sinkoilee mun pyhään syreeniaitaan. Sitä vaan että mitäpä jos semmonen osuu ikkunaan tai autoon tai vaikka mua kaaliin? Purkais ongelmansa kotona  lapsiin ja vaimoon niinkun kaikki muutkin tekee. Vai onko se nyt meidän syy, että tänä talvena on lunta? 

Tämän vuoden lupauksista on jo kaksi sitten mennyttä. Ensinnäkin olen lihonnut. Ja nyt sitten pitää laihduttaa. Toiseksikin valitan siivouksesta. Tai en itse siivoamisesta mutta siitä miksi ei voi siivota jälkiään itse. (edes joskus)

Miehet kun ei näköjään ymmärrä, ettei koti siivoa itse itseään tai tavarat mene itsekseen paikoilleen. Pitäähän niitä elämisen jälkiä näkyä kotona, mutta joskus on päiviä ettei vaan millään jaksa. Ei jaksais edes sanoa että siivoo jälkes. Sitä kun seuraa kysymys mitkä jäljet ja miksi ne pitää siivota. Niin. Mistähän alottais. Alottaisko siitä että esittelee itsensä ja tittelinsä, niinkun mari ja avovaimo, täältä kyliltä, asunut tässä nyt reilut neljä vuotta. Kohta vuoden miehen kanssa joka luulee mua siivoojaksi.

Vai ollaanko me jotain taikametsän asukkaita joiden eläimet osallistuu kotitöihin? Ei ne osallistu. Vaikka olen ehdottanut, ja jopa tarjonnut pientä korvausta. Kyllä ne kullanmurut keskittyy enimmäkseen sotkemishommiin. 

Se on varmaan sitä sukupuolten välistä valtavaa kuilua. Asioita ei vaan ollenkaan nähdä samalla tavalla. Tätä ei tajua ennenkun itse on siinä. Ja sitten on jo myöhästä peruuttaa.....