Munateippi sitten viimeinkin irtos. Hyvä, koska mulla myös alkoi tuntua elämä vähän ykstoikkoselta noissa omissa porukoissa 247. Ja varsinkin kun olen pääsääntösesti vahtinu the sukkahousumiestä, ettei se revi haavaa auki. No sitten sytty keksijänlamppu onneksi pään päällä ja kun sukkisten päälle veti lyhytlahkeiset koiranvartalonmyötäset haalarit, oli lopputuloksena varsin käyttökelpoinen umpipuku. Tämä idea ihan ehdottomasti esti sen, etten alkanu kasvamaan eteisen mattoon kiinni ja ruvennu levittämään rihmastoa. Setämies sai myös vapautuksen kaulurista näin ollen, joten meillä on kaikki saaneet myös nukuttua aika kivasti ja elo on palautunut lähes omiin uomiinsa. Muutama päivä vielä haalareissa. Ihan pientä hymyilyn tapaista tietysti herättää ajatus, että koirani muistuttaa nahanmyötäsessä tuulipukuhaalarissaan epäilyttävästi yläasteen jumppamaikkaa, eikä siltä puutu kun pilli kaulasta roikkumasta.