Kukkuluuruu!

Meillä vaihtui vuosi niin, että mä menin nukkumaan sormukset alushousuissa ja siitä viiden minuutin päästä oli mies polvillaan kysymässä sitä suurta kysymystä. No tähän väliin mahtui enemmän puhetta kun tekoja ja itse otin sormukset pois housuista. Nyt on hyvä, vaikka oli hyvä ennenkin, eihän se elämää muuta, mutta vanhan uskomuksen mukaan on kai lupaus enemmästä kun korun antamisesta. Raketeista en muista mitään. Mutta vuosi vaihtui ja lupauksia pitää tehdä.

Lupaan että en liho. Laihduttamaan en rupea ja suklaa on hyvää ;) 

Lupaan miettiä enemmän tulevaisuutta kun murehtia menneisyyttä. Niinkun esimerkiksi mitä kukakin on tehnyt tai sanonut tai ollut sanovinaan. Tai mihin hävis tililtä rahat, tai miksei kukaan ole siivonnut, tai miks ylipäätään märehtiä pikkuasioista. No siksi kun on pilkunviilaaja, mutta voisiko olla vähemmän? Kun eihän se juukaaminen asiota auta. Ja rahojen katoamiseen oleellisesti liittyy sana säästäminen.

Lupaan olla karvaisille lapsille parempi ja johdonmukaisempi karvaton äiti. Eli enimmäkseen ihminen kahdelle koiralle ja yhdelle kissalle. Koska rehumäki on laumarakenteen muuttuessa (kun mies muutti taloon) nyt hieman liioitellut omaa paikkaansa ja konsti jos toinenkin on tässä jo kokeiltu ja nyt kokeillaan viimeistä, tulee joskus inhimillinen puoleni (eli kärsivällisyyden puute) esille. Vaikeaa olla järkevä jos raivostuttaa niin että vois juosta päin tiiliseinää.

Lupaan (yrittää) olla huutamatta ohikulkijoille jos ne on ääliöitä. (mari 34-v)

 

Siinä ne. Parempaan en tänä vuonna pysty.