Noin se meni vuosi, että hurahti. Mun on turha varmaan väittää, että kivasti on menny ja on ollut rauhallista ja tasasta, tavallista elämää.

Mutta yllätysyllätys, niinpä se vaan on. Tarkennus, mun asteikolla tavallista. Suuren Suuri helpotus koko kyläyhteisölle :) Meille on laskeutunut tavisten arki, melkein. No, talokiista 1-0. Sovittu voitto kotiinpäin. Mitä opin: Raha on maallista ja menetettyä, rikastu sillä ei kuitenkaan ja tärkeämpää on sielunrauha. Ja näin tapahtui, itkin oikeustalon pihalla, muitten kriminaalien silmien alla, (taas) kun potkittu koira. Ihan siitä helpotuksen tunteesta.

Kotini on noussut arvoon arvaamattomaan, puollustan sitä kuin hyeenaemo penskojaan. Kova polku ollut kuljettavana nyt, eikä siitä taida enää juttua piisata. Mitä opin: Asiat mitä on tapahtunut, on tapahtunut ja nyt on se mikä on tärkeintä. Mullahan on kaikki mitä toivoa saattaa. Enempää en toivo, enkä tarvitse. Sovintoa en tee ihmisten kanssa, jotka mua ovat loukanneet, vaan hyväksyn sen tapahtuneeksi.

Oisko se käynyt niin, että oon löytänyt myös jostakin aikuisten kengät. Saa nähdä.